Varusteet

Lähtöpäivän lähestyessä on hyvä laittaa tietysti hieman listaa siitä, että mitä matkalle tarvitaan mukaan. Ei siis pelkästään sen tähden, että muistaisin itse, mitä pitää pakata, vaan myös ehkä vinkiksi muille pyöräilijöille.

Perustarvikkeita en ehkä kuitenkaan viitsi laittaa listaksi, mutta normaalia reissuvaatetustani ehkä täsmennän kuitenkin enemmän urheiluun sopivalla varustuksella. Lähestyn aihepiiriä kuitenkin niillä vanhoilla retkeilijän opeilla, joilla on rinkkaa pakattu aikaisemminkin. Siinä lähestymistavasaa toimii minun kohdallani ainakin sanonta: "mitä kevyempi reppu, sen mukavampi kantaa". Nyt tosin päätin jo alkuun ladata kaiken pyöräni selkään, sillä repun kuskaaminen pyöräillessä ei ole koskaan ollut niitä lempihommiani. Pääsääntöisesti kaikki pakataan yhteen 40 litran satulalaukkujärjestelmään. Se riittää minikokoiselle naisihmiselle mainiosti, sillä ainakaan omat vaatteeni eivät kangaspinta-alana liikaa tilaa vie.

Kahden hengen kokoontaiteltavan yksiön (teltan) lisäksi pakkaan mukaani ilmalla itsestään täyttyvän makuualustan ja tyynyn. Menee pieneen tilaan, eikä paina paljon. Lisäksi otan untuvapussin -5 asteen sietokykyisenä. Muitakin olisi, mutta tilavuus ennen kaikkea ratkaisi tämän kohdan. Luotan myös siihen, ettei tulipalopakkaset yllätä vielä tähän aikaan vuodesta.

Sadevarusteet. Eli kokopuku ja sadetossut. Näistä jälkimmäinen korvaa kumisaappaat. Muutoin laukut on jo valmiiksi kyllästetty sateen kestäväksi, ja jalkaan lähtee yleisesti pidettäväksi core-tex kengät. Pakkaan kuitenkin varulta vaatteet satulalaukkuihin ilmasta tyhjäksi rullattaviin muovipusseihin.

Retkeilijän ensiapupakkaus. Mukaan lähtee siis tarpeita haavoille, palovammoille, särkyyn ja venähdyksille. Tuossa käyttämässäni pakkauksessa on myös mukana "avaruuspeitto" sekä lisättynä herkkuna kyypakkaus, rakkolaastarit ja kylmägeeli. Nafti pienikokoinen paketti, jolla pitäisi selvitä tarvittaessa siihen asti, että saa hälytettyä apua.

Fillarin välihuoltoa ajatellen lähtee mukaan, rengasavaimet, sivellin, ketjuöljy, leatherman ja kuusiokoloavaimet. Yksi varakumi ja varaventtiileitä 3. Käsipumppu. Rengaspaineet voin sitten tarvittaessa tarkastaa huoltoasemalla. Napa-avaimia ja napalukkoihin sopivaa kuusiokoloavainta harkitsen vielä vakavasti. Varsinkin viimeisin tulee kyseeseen siinä tapauksessa, että saan tuon läskiä polttavan ydinreaktorini toimimaan (napadynamo eturenkaassa). Tämä erityisesti on viime päivinä aiheuttanut paljon päänvaivaa, sillä en ole sitä virittelemässä valaistuksen virtalähteeksi, vaan siihen on rakenteilla GSM-laturi. Nyt en vain tosiaan tiedä, että kumpi vastustaa enemmän: itse laturi, vai dynamo. Tämä pitää kuitenkin selvittää ja jos saan sen pelaamaan, niin mikäs siinä kännykkää lataillessa samalla, kun matka etenee. Vaikka en saisikaan voimalaitostani toimimaan, niin mukaan lähtee joka tapauksessa sormiparistosta GSM-puhelimeen virtaa purkava pikkuruinen laturi. Aurinkokenno on harkinnassa. Normaali laturi mukaan myös.

Sitten näitä turvalisuusjuttuja joista monet minulta kyselevät eli: mukaan tulee led-valot eteen ja taakse, ylle heitettäväksi heijastinliivit. Kypärä ja kiveniskut kestävät ajolasit ovat minun varustuksissani niin automaatio, ettei niitä edes lasketa varusteeksi.  Handsfree-laitteen pakollisuus on edelleen vähän epäselvä juttu, mutta mukaan sen otan kuitenkin.

Ruokapuolen pakkaan kuivatavarana. Voin matkan varrelta ostella kuitenkin paljon sellaista nopeasti pilaantuvaa, minkä voin popsia aikani kuluksi vaikka kaupasta ulos astuessani. 

Kartat (GT6 puuttuu edelleen, eli pitää kohta keksiä jotain), GPS paikannin, ja navigaattori halpakännykän muodossa. Tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä laittaa järeitä laitteita kehiin, kun voin yhdellä alle 100 euroa maksavalla vempaimella, paikantaa sijaintini, tarkastaa säätiedot ja lähettää tähän blogiin päivitystietoa tien päältä. Käytön runsaus riippuu taas paljon tuosta etuvanteesta, mutta katsellaan sitä nyt vielä vähän...

Mitähän muuta erikoista... kameralle alumiinijalusta. Painaa alle puoli kiloa, mutta helpottaa kummasti tarvittaessa itsensä filmaamista ja yökuvausta.

Hygieniatarvikkeet lähtee lentopussin kokoiseen pakettiin. Riittää hyvin.

Niin ja pesualtaan tulppa pitää kuulemma ottaa mukaan.

Hullua kyllä: mutta jo näillä varusteilla pakattuna sain laukuilleni painoa vain vajaat 15 kiloa, eli joko jotain puuttuu tai sitten minä olen todella harjaantunut tässä lajissa. Jos tässä pysytään, niin painorasite takarenkaalle tai sen rengaskuviolle ei ole liikaa. Sen kun pitäisi alkaa kiukuttelemaan vasta 80 kilon jälkeen. Rinkulaksi lähtee alle pistosuojattu katumaastopyörän rengas. Kokemuksesta tiedän, että tämä ulkokumi rullaa mainiosti maantiellä, mutta antaa kuvionsa ansiosta tarvittavaa pitoa hiekallakin.Vesiolosuhteissa ei ainakaan minun elopainoni alla ole vielä tähän päivään mennessä saatu yhtään vesiliirtoa aikaiseksi, vaikka välillä ajaessa snorkkeleita olenkin kaivannut.

Mutta näillä eväillä koekokoamaan telttaa takapihalle ja virtapiikin kimppuun. En vain suostu uskomaan, että tällaisena aikana, jolloin auringosta, tuulesta ja maan altakin poimitaan energiaa ulos, sitä ei muka saada ohjattua yhdestä dynamosta mihinkään muualle kuin lamppuun (luitte oikein sähköalan spesialistit: minä haastoin teidät juuri omassa lajissanne). Vaihtovirran muunto tasavirraksi ei luulisi olevan niin ylivoimainen temppu... vaan riittääkö aika virittelyyn. Lähtöpäivä häämöttää jo... ja jos ei dynamo iske kipinää kännykän ja vanteen välille, niin vanne palaa sinne mistä sen ostinkin ja seuraavaksi testataan miehen sanan ja teon välinen yhteys. Myyjä nimittäin lupasi juosta seuranani Rovaniemelle, mikäli tämä projekti jää vanteesta kiinni. Pitäisiköhän miestä kehoittaa hiljalleen kaivamaan ne lenkkarit esiin?