Lyhyestä virsi kaunis, eli +23 astetta, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, tasainen sivu/vastatuuli 5m/s ja puuskina 7 m/s, maajussien traktoreiden pilaamaa metsäautotietä laaksoineen ja rankkoine nousuineen (noin 15 kilometriä) ja siihen päälle vielä edellisen kahden päivän hikoilut... Kyllä, olosuhteet vs. Soili 100-0 olosuhteiden hyväksi. Minun fysiikkani sanoi sopimuksen irti.
Vaikka jalat ja istumalihakset edelleen olisivatkin voineet jatkaa, niin muu keho yksinkertaisesti kieltäytyi ottamasta mitään tsemppipsyykkauksia vastaan. Keho huutaa siis lepoa ja Mäntyharjulle päästyäni päätin sille sen suoda.
Parin puhelun jälkeen löytyi maja kilometrin päästä Mäntyharjun keskustasta ja jään tänne nyt yöksi miettimään, kannattaako jatkaa. Hälyttäviä nestehukan merkkejä on useita, eikä niistä vähäisin se tieto että olen menettänyt ennestään vähäisestä elopainostani noin 4 kiloa. Alkaa olla kohtuullisen vaarallisia lukuja vaikka kyse olisi mistä. Ravinnon saannissa/imeytymisessä on nyt joku asia todella pahasti pielessä ja se täytyy ratkoa pian. Muuten katoan jo näkyvistäkin. Voin vain todeta, että välimerelle minua on turha houkutella pyöräilemään... Kuumuus tappaa näköjään täällä meilläkin.
Nukun nyt yön yli ja pohdin tilannetta. Tekisi mieli luovuttaa ja juna-asema on hyvin houkuttelevana paikkana tästä kiven heiton päässä. Se on vain sitten eri asia, että pystynkö antamaan itselleni anteeksi sen käytön. Toinen vaihtoehto on ottaa pari tuumauspäivää ja edetä hetki vähän maltillisempia etappeja. Josko se helpottaisi tähän tämänpäiväiseen sippaukseen. Isääni lainatakseni: Reissun kannalta ajateltuna, ei kannata polkea veren maku suussa, kun ei kerta kilpailusta kyse ole. Oman terveyteni nimiin, tätä neuvoa minä nyt noudatan.
Optimismi ei nyt kukoista, mutta ehkä se sieltä viellä. Opin sentään taas jotain uutta noista "suositelluista" reiteistä; hiekkapätkät pannaan ja lujasti. Mielummin asfalttinousu vaikka talutellen, kuin hiekkan nousut ja laskut varovasti talutellen. No en kyllä ihan talutellut, minkä ansiosta pyörän jarrut, navat ja laakerit ainakin huutaa hoosiannaa vielä pitkään tästä kokemuksesta.
Ja Hannalle kiitos tämän majan löytämisestä. Hullu sattuma kyllä, mutta tämän B&B Pinuksen omistaja on itsekin retkipyöräilyä kokeillut ja ymmärsi hätäni ilman eri selittelyjä. Tankkaukseen tarvittava ylimääräinen apu tuli kaupasta suoraan eteeni ilman, että edes pyysin. Lisäksi illan päälle järjestivät minulle kunnon illallisen ja aivan loistavan juttutuokion. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt ei harmita tippaakaan paikassa vieteyn (ainakin) yhden yön hinta. Ihania ihmisiä ja kuvankaunis paikka. Vain kivenheiton päässä juna-asemasta. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikenlaisille kulkijoille.
Mutta nyt nukkumaan. Huomenna uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti