Pieksamäki: Luontoäiti suuttui

Mikkelissä näytti aamulla siltä, että ahven ui nurkalla vastaan ja pyörä pitää tupulilla merkitä, että sen löytää. Siinä tilannetta arvioidessani tein päätin jo kertaalleen jäädä laakereilleni lepäämään. Kuinka ollakkaan, sade loppui ja otin puhelun Pieksamäelle. Leirintäalue oli täysi ja he ohjasivat minut toisaalle. Sain siis jälleen majoituksen B&B:n parista. Eli ei muuta kuin kabanossia koneeseen ja mopo maantielle.

Katsellessani karttaa, tein hyvin nopean ratkaisun: minulla ei ole pienintäkään aikomusta noudattaa ehdotettua polkua. Se kun olisi sisältänyt sen 45km hiekkateitä. Suoraan sanottuna tässä vaiheessa minua alkoi jo hymyilyttää. Epäilen vahvasti, että näiden reittien piirtelijä ei ole koskaan käynyt täällä polkupyörällä. Saati tarkastanut ehdottamiensa reittiensä kuntoa.

Suunnistin nokkani kohti tietä 72, joka osottautui monessa mielessä tähän astisista etapeista ehdottomasti parhaaksi. Tie on esimerkillisessä kunnossa ja tasaisen maan tylsyyden lisäksi tarjolla myös tällaisia kivoja monen kilometrin tapponousuja, mutta myös vastaavia laskuja. Minun olemukseni tykkäsi tästä osuudesta joka solulla ja armeijan mallin eteneminen oli sekä toimivaa, että tehokasta. Ei yhtään taistelutannerta missään. No kuten aina, jostainhan niitä vastoinkäymisiä tulee ja tänään ne tulivat taivaalta.

Sain matkalleni myrskyvaroituksen kännykkääni ja aloin vähän vilkuilemaan taivaalle. Olin käytännössä keskellä kahta ukkosrintamaa. Arvioin tilanteen ja lähdin silti jatkamaan kohti määränpäätä. Jouduin välillä pysähtelemään taivasta vilkuillessa ja kahdesti onnistuin jarruttelemaan menoa juuri sopivasti, kun kaatosade pyyhkäisi tien yli nenäni edestä. Lähempänä Pieksamäkeä taivas sitten lähti salamoimaan, murisemaan ja iski sellaisia tuulenpuuskia vastaan, että olisin varmaan lähtenyt lentoon, ellei kaverinani olisi ollut kaikkia varusteita. Hullua kyllä, mutta vaikka tiet olivat märät näiden kuurokeskusten jäljiltä, minä kastuin vasta 500 metriä ennen majapikkaani.

Emäntä laittoi minulle niin tukevan iltapalan, että sillä olisi saatu liikkeelle rekka-autokin. Siinä syödessä tuli huolestunut tiedustelupuhelu sijainnistani ja tilastani. Sen puhelun aikana tein myös ratkaisun: Tämä reissu saa katketa ainakin hetkellisesti sääolojen pakottavista syistä. Huomiseksi on luvattu 8 m/s pohjoistuuli ja runsasta sadetta. Kaiken lisäksi tämä voi jatkua pidempäänkin. Kuopion rasti on siis unohdettava, vaikka paikka miten kiinnostaisi.

Minä suunnistan huomenna junalle ja järjestän itseni Iisalmeen odottamaan, josko luontoäiti vähän hellittäisi raivoaan. Jos ei hellitä, niin rakas Hoppani saa nousta junaan uudelleen ja matkata Rovaniemelle. Olen ennen tätä reissua luvannut ja vannonut läheisilleni, etten uhmaa tällä reissulla terveyttäni, ukkosta tai myrskyjä, enkä lumisadetta. Terveyskohta listalta on käyty, nyt on sen myrskyn vuoro. Tällä menolla näen tällä reissulla vielä sen lumisateenkin.

Ja myönnän... Nyt syö naista. Minun jääräpäisyydelläni on vielä paljon sulateltavaa jo vain siinä, että se Kuopiolainen postilaatikko jäi edelleen kateisiin, mutta nyt on vain pakko kunnioittaa taas olosuhteiden luomaa pakkorakoa. Ja annettuja lupauksia.

Koska emme nyt päässeet Kuopioon niin kerron tuon kadonneen postilaatikon tarinan, kun sitä on minulta usein kyselty. Joskus 15 vuotta sitten pysähdyimme veneellä Kuopioon ja halusin lähettää äidille sieltä kortin. Lähdin satamasta torille etsimään postilaatikkoa, enkä löytänyt. Pysäytin ohikulkijan ja kysyin:
"Anteeksi, mutta missä täällä on postilaatikko, jonne voin jättää tämän kortin lähetettäväksi?"
"Suattaapi olla siinä postin vieressä." ukko vastasi.
"No missä se posti mahdollisesti on?" kysyin.
"Suattaapi olla vuan siinä luatikon vieressä."
Kiitin, kipitin takaisin laivaan ja lähetin korttini sitten Varkaudesta.

Ei löytynyt luatikko eikä posti vieläkään, vuan suattaahan ne olla sielä misä enneenkii, vaikken ettiskään. Vai?

Kilometrejä tuli mittariin tänään 81 ja kokonaismatkana tätä reissua on Hoppa-rukallani rullattu yhteensä 392,2 kilometriä. 400 paukkuu huomenna rikki ja toivotaan, että lisää saadaan mittariin parin päivän päästä.