Mikkeli: Matka jatkuu

Lopultakin Mikkelissä. Pidin eilen rehellisesti sairaspäivän Mäntyharjulla. Olo meinasi vallan pahentua aamuyön pikkutunteina ja käytännössä koko ruuansulatukseni oli totaalisesti sekaisin. Päätin siis jäädä laakereilleni lepäämään ja kävin hakemassa ammattilaisen lausunnon tilastani. Diagnoosina annettiin auringonpistos/lämpöhalvaus. Tässä valossa kielsin itseäni jatkamasta metriäkään, ennen kuin olo paranee ja paranihan se. Käytännössä eilen sain poljettua vain 5 kilometriä, kun elimistö meinasi irtisanoa sopimuksensa uudelleen. Käännyin siis tyynyn ja peiton puoleen, valokuvailin hereillä ollessani ja nukahtelin kesken rauhallisten venytysten lisää.

Iltasella alkoi sitten lopulta taas maa polttelemaan jalkojen alla, siinä missä omatunto soimasi, kun tuli tulevilta etapeilta pettyneen oloista puhelua. Onhan se kiva, että kaivataan, mutta joku roti sentään...

Lähdin sitten tänään aamulla suunnistamaan kohti Mikkeliä. Kiinnyin todella B&B Pinuksen palveluun ja ympäristöön, joten koin pienen ikävän poikasen sieltä poistuessani. Siihen paikkaan palaan vielä uudelleen.
Tien päällä sitten lähdin rauhassa kokeilemaan fysiikkaani. Muutin myös taukotaktiikkaa ja otin huomioon edelleen jossain määrin reistailevan ruuansulatuksen. Tähän asti olin pitänyt pieniä taukoja parin tunnin välein ja nyt pidän niitä tunnin välein. Ottaen huomoon myös rajun painonpudotukseni, tuplasin myös ravinnonsaantini.

Kieltämättä olo on vähän sellainen, että olen koko ajan syömässä, mutta tilanne on nyt mikä on.
Asetin tavoitteeksi päästä Mikkeliin ajoissa, jotta voin kuulostella oloani. Alkumatkan koin suunnatonta vastenmielisyyttä hommaan, sillä edeleenkään ruokahaluni ei meinannut nostaa päätään, joten jouduin käytännössä pakottamaan itseni syömään. Mikäs siinä siis kulkiessa, kuunnellessa metsistä kajahtavia laukauksien ääniä ja nauttia siitä, että ilman lämpötila on alle +20 astetta.

Ristiinan jälkeen tilanne sitten muuttui. Matkanteko alkoi maistua, vatsa huutaa ruokaa ja kroppa ottaa käskyjä vastaan toivotulla tavalla. Ylimääräisistä ruokatauoista ja rauhallisesta etenemisestä huolimatta olin Mikkelissä täsmälleen juuri siinä aikataulussa, kuin suunnittelinkin.

Tosin ennen Mikkeliä meinasin saada taas kunnon sätkyn tämän kartanpiirtäjän ajatusten kanssa, sillä jälleen se koitti opastaa minut hiekkatielle. Hauskemmaksi suunnistaminen meni erityisesti siinä vaiheessa, kun valtakunnalliselle pyöräilyreitille oli pystytetty pyöräilykielto-merkki.

Reittimerkinnöissä oli sellainen määrä puutteita, että lakkasin käyttämästä karttaa kokonaan. Listatakseni muutamia:

-Annilan golf-kentälle asti on vain pari kilometriä hiekkapäällysteistä kevyenliikenteenväylää (Siis tie 13/15). Ja siis pyöräilykielto alkaa jo tästä, ei  Annilan jälkeen.
-Annilan golf-kentältä lähtien Mikkelin keskustaan on päällystetty pyörätie (ei siis piennarkaista).
-Ne kaksi merkittyä huoltoasemaa Mikkelin eteläpuolella... Toiselle ei pyöärtieltä voi kääntyä (pyörätie on eristetty korkealla rauta-aidalla jokusen kilometriä molempiin suuntiin ja portti lukittu kunnon munalukolla) ja toista ei enää ole.
-Taukopaikat Mikkelin eteläpuolella on purettu yhtä pöytää lukuunottamatta.
-Mikkelin infopistettä ei ole, mutta Ristiinan info löytyy.

Tällaisia juttuja löytyi paljon. Jotain nämä ihmiset täällä rakentelee ja kun kyselin suuntaa ohikulkijalta, niin hänkin osasi kertoa tien vain vankilan laajennustyömaalle...

Sainpahan siis seikkailun tännekin tulosta aikaiseksi. Kohti Mikkelin keskustaa suunnistaessani seuraani liittyi myös toinen pyöräilijä. Hän tiedusteli uteliaana takana olevan matkani määrää ja rehellisen vastauksen annettuani, sain myös rehellisen hämmästyksen vastaukseksi. Herra sitten päätti lähteä minulle oppaaksi keskustaan. Mikkelin keskusta muistuttaa lähinnä perunapeltoa kaikkine tietöineen, joten opas oli tarpeen. Sitä paitsi, edellisellä kerralla täällä käydessämme taisimme olla kohtuullisen tukevassa sievässä, joten en paljonkaan paikasta muista. Mutta ei siitä sen enempää.

Kilometrejä tuli tänään mittariin 51. Lähden etsiskelemään tuolta jotain syötävää ja seurailen säätietoja. Jos ei sada, niin huomenna nokka kohti Pieksamäkeä.