Harjoittelu

Kylmiltäänhän tämä ei onnistu. Se on selvä.

Keväthuollon jälkeen sitten rupesin miettimään sitä, että miten saan itseni muutettua tuon fillarin päälle asumaan. Asia numero 1) jätä bussikortti ostamatta. Työpaikalle on matkaa n. 10 km/suunta, joten päivässä tulee heti tuplat kun vain töihin hankkiutuu. Ja koska bussikorttia ei ole, niin tietysti muuallekin pitää päästä eli tämähän ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kovin paha rasti.

Minun peruskuntoni on entuudestaan jo muutenkin kohtuullisen hyvä, joten lenkkitossujen vaihto polkupyörään ei loppujen lopuksi rasittanut fyysistä kestävyyttäni sen kummemmin. Ainoastaan istumalihakset ilmoittivat heti alkuunsa vastalauseensa liikuntamuodon muutoksesta. Sellaisille vastalauseille lähdin hakemaan turruttamista lisäkilometrien muodossa.

Työmatkapyöräilyn olin aloittanut jo huhtikuussa, mutta toukokuun puolella minulle tuli vajaan kuukauden mitatinen tauko kaiken liikunnan osalta. Kesäkuussa tartuin taas asiaan uudella innolla. Tasaisen varmasti nostatin kilometrejä viikko viikolta, mutta asetin katon 250 viikkokilometrin kohdalle.

Avuksi otin harjoitteluun myös sykemittarin. Kun ei polta itseään loppuun lenkin aikana, jaksaa minun kokemukseni mukaan kummasti tahkota tuntikaupalla. Lähdin hakemaan harjoittelussani keskimääräiseksi syketasoksi 130, joka jo sellaisenaan on optimi kestävyyttä ajatellen. No voin kokemuksesta kertoa, että ei irronnut ihan helpolla, mutta kun tottui vauhtiin jolla tuo taso löytyi, niin pyöräilystä tuli yhtäkkiä mitä mainioin tapa viettää aikaa. Kilometrejä alkoi kertyä hiljalleen ja kesäkuun saldona sainkin sotkettua tien päällä komiat 809 kilometriä.

Kesäkuun aikana kävin myös tarkastamassa reissuni ensimmäisen etapin asfalttipinnat. Kävin Kärkölässä viikonloppureissun (meno-paluu 170 km), sillä seurauksella, että kuuntelin seuraavat pari päivää todella kannustavia kommentteja omasta itsestäni (hullu, sekopää, idiotti jne.). Reissu sinänsä oli jo kova haaste fysiikalle, sillä mennessä tuuli puhalteli sivusta vaivaiset 11m/s ja takaisin tullessa 8m/s vastaan. Mutta selvisin. Tässä vaiheessa myös vaikenin ajamistani kilometreistä, sillä hulluksi ja kaistapääksi haukkuminen alkoi jo hiljalleen tympäistä. Vaikutti myös hyvin vahvasti siltä, ettei eräät nimeltämainitsemattomat ihmiset minun lähelläni suostuneet millään uskomaan sitä pientä yksityiskohtaa, että minä olen päättänyt tehdä tämän reissun...Onneksi kuitenkin löytyy niitäkin, jotka ymmärtävät urheilemisesta enemmänkin ja olivat saman tien hengessä mukana tässä projektissa.

Heinäkuun lopussa kokonaismääränä kilometrejä olikin kertynyt jo pari tuhatta. Huolimatta siitä, että luontoäiti halusi kiusata minua ihan älyttömillä helteillä, niin harjoittelu ei vain loppunut. Sykemittaria käytin vain tarkastaakseni leposykkeet aamuisin. Lukemat pysyttelivät hienosti alle 60, joten ei mitään hätää. Keskiarvotietona leposykkeeni oli heinäkuussa 53, joten lakkasin elokuussa seuraamasta tätä asiaa.

Sykemittari sinänsä osoittautui varsin aarteen arvoiseksi laitteeksi muutenkin. Sen lisäksi, että se kertoi minulle peruskuntoni tilasta paljon informaatiota, se antoi myös tiedoksi pitkien lenkkien aikana kulutettujen kaloreiden määrän. No siinä vaiheessa kun kaloreita matkalla paloi n 2000/80 km, niin syömistäkin on syytä ehkä HIEMAN pohtia. Jos ottaa huomioon sen tiedon, että normaali ihminen kuluttaa päivän aikana muuten vain 2000 kaloria ja minä etapilla siihen lisäksi 4000, niin porkkanasalaatilla ei taida reissusta selvitä....

Ruokavalio tarkastukseen siis, peruskouluoppien ruoka-aine ympyrä eteen ja (kaikkien laihduttajien varomat) ainekset kehiin: -suola, rasva, ja vaaleat jauhot annoksiin mukaan. Lisäravinteiksi jatkeena magnesium, sinkki, b-vitamiinit ja kalanmaksaöljy. Ongelmaksi tuli tietysti se tosiasia, ettei 5000 kaloria kukaan jaksa syödä. Korvasin siis paljon energiaa nestemäisenä nautintona. Tässä erityisesti ns. kahden juomapullon järjestelmä auttoi kummasti. Toiseen pulloon siis vettä ja toiseen urheilujuoma ja nämä nautitaan lenkillä vuoron perään. Urheilujuomat sinänsä eivät ainakaan hampaille hyvää tee, mutta tässä tapauksessa ne sekä auttavat ehkäisemään nestehukkaa, että ylläpitämään energiatasapainoa kummasti. Maitorahkasta en ole oikein koskaan välittänyt, mutta nyt päätin senkin lisätä välipalavarastoon. Laitoin tehosekoittimeen jäisiä marjoja, pari desiä maitoa ja puoli purkkia maitorahkaa. Kylmää, herkullista ja nestemäistä. Ja mitä herkutteluun tulee, niin laitoin täyskiellon karkkilakoille sun muille sen sellaisille. Possumunkit eivät minun kohdallani kaupan hyllyyn jää!

Lepo on ehdoton. Vaikka miten mainostaisin paljon ajettuja kilometrejäni, niin älkää hyvät ihmiset lähtekö tekemään samaa perässä yli rajojenne, kylmiltään, kokemattomina ja laiminlyömällä lepoa!! Kunto nousee levon aikana ja mikäli keho ilmoittaa levon tarpeesta, on keholle se lepo annettava! Uholla ei saa aikaan muuta kuin urheiluvammoja. Tästä asiasta minä olen pitänyt hyvin itsekkäästi kiinni ja mikäli minua on iltasella tai viikonloppuisin nukuttanut, minä olen nukkunut ja viis veisannut ihmisistä, jotka ovat koittaneet houkutella minua ravintolareissuille rättiväsyneenä.

Jotakuinkin tällä reseptillä tehtiin pohjakunto tulevalle seikkailulle.