Kärkölä: Eka rasti takana

Mikäs tässä miettiessä. Aamulla nukuin autuaasti vähän liian pitkään ja sekös vasta riemun revitytti. Tavarat ei edelleenkään löytäneet paikkaansa, joten lopulta vain lähdin. Kämppä jäi imuroimatta, mutta se tuskin haittaa siellä liikkujia.

Tien päällä päätin sitten vanhan nelostien sijaan sotkea läpi GT:n suositteleman kaupunkireitin, eli Tikkurila, Korso, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä. Ihan mielenkiintoinen ja monipuolinen seikkailureitti, jos tykkää tietöistä, eksymisistä, hillittömistä automääristä ja lukuisista liikennevaloista. Olen ennenkin sanonut, etten luota vieraisiin miehiin tai Vantaan kaupungin kevyen liikenteen suuntaviittoihin, ja nyt minä haluaisin jo alleviivata mielipiteeni. Tällä pätkällä renkaat joutui koville ja epäilin jo hyvin vahvasti, että kestääkö ne tarjoillut perunapellot, avonaiset rotvallit ja törppöjen kiertelyt. Siihen kun lisätään nämä päätään aukovat puudelin ulkoiluttajat, niin en totisesti ollut kovin hyvällä tuulella ennen Järvenpäätä. Ensimmäiset eksymiset siis tapahtui omassa kotikaupungissa... Ja tarkemmin mainitakseni erityisesti Korson ympäristössä. Ankkarockin jälkiä ei siis ihan täysin ole saatu vielä siivottua ja tienviitat puuttuivat Korsosta molempiin suuntiin täysin?

No mutta Järvenpään jälkeen meno muuttui täysin. Aakeeta laakeeta ja niin hiljaista, että epälin taas eksyneeni. Kellokosken kohdalla joku nuori poika tiedusteli, että mihin olen menossa ja kun vastasin: "Rovaniemelle", niin poika otti heti vähän etäsyyttä. Tajusin jälkeenpäin, että eikös Kellokoskella ole joku mielisairaala? Luultavasti poika epäili minun karanneen sieltä.

Miten tahansa, niin lopulta pääsin kaikkien ylämäkitaisteluiden jälkeen Mäntsälään. Aikataulu hieman venyi, sillä löysin pätkältä muutamia niin upeita kuvauspaikkoja, että pysähtyminen oli suorastaan velvollisuus. Mielikin alkoi sitä mukaan kirkastua hiljalleen.

Mäntsälässä pysähdyin hetkeksi tankkaamaan, ja lopulta suunnistin illan hämärtyessä kohti Kärkölää. Tuosta tieosuudesta 295, todettakoon, että siihen tuli taas sippi, kuten viimeksikin. Pätkä on kärkölään lyhyt (15 km), mutta täynnä laaksoja ja kukkuloita. Tasaista sillä tiellä ei vain yksinkertaisesti ole. Oikaisin taivalta hieman koukkaamalla Levannontien kautta, ja siellä ollessani navigaattori paljasti vielä isomman oikoreitin. Eli jos joku tänne haluaa, niin suosittelen tulemaan Hämeentien kautta. Levannontie on käytännössä hiekalla koko matkan.
Perillä odotteli lämmin sauna, keko ruokaa ja pyörällenikin olivat nämä kiltit ihmiset raivanneet oikein katetun paikan saunakamarin takaa. Kävin äsken kuutamouinnilla ja nyt laitan itseni levyksi. Huomenna pitää pohtia tulevat reitit uusiksi.

Ai niin ja päivän aikana kilometrejä kertyi 104. Kiitos siitä Vantaan kaupungille.