Kuten aina ennen lähtöä, jokin asia ei mene ihan suunnitelmien mukaan. No nyt näyttää siltä, että aika moni asia saattaa mennä myttyyn. Ihan ensinnä otin toissapäivänä todella tiukan läheltä piti tilanteen kuningas auton keulan kanssa, sillä takajarruistani hävisi pito aivan täysin. Ei ehkä niitä mukavimpia huomattavia asioita kesken etenemisen... Tiedä sitten, että mihin ihmeen bensalätäkköön oikein ajoin, mutta tuli jarruremontti juuri ennen lähtöä ja seurauksena mukaan varusteisiin tulee myös yhdet ylimääräiset jarrupalat.
Kaiken kukkuraksi tuntuu kaikki varusteet olevan nyt juuri hukassa, mikään ei mahdu mihinkään laukkuun, enkä edes muista mitä kaikkea piti pakata. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen, mutta tämä lienee kuuluu perusnaiselliseen toimintatapaan... kämppä on kuin pommin osuman jäljiltä ja ikävä tänne jääviä läheisiä kohtaan vaivaa mieltä.
Lisäksi sääukko on ilmeisesti kerännyt koko kesän voimiaan ja uhkailee minua nyt tuulilla, vesisateilla, pakkasilla ja arvatenkin vielä lumisateilla. Antaa tulla vain. Minulla on se 21 päivää aikaa ja reitti alkaa muuttumaan osittain myös nämä asiat huomioon ottaen. Ainakin haen vaihtoehtoja tilanteisiin "entä jos". Pääsuunta pysyy samana, mutta joitain poikkeuksia mahdollisesti tulee. Päätin tehdä valintani vasta tien päällä.
Valitusvirren päälle todettakoon, että se gsm-laturi napadynamoon saatiin kuin saatiinkin pelaamaan. Nyt iskee kipinää eturenkaasta suoraan kännykkään ja niin kauan kuin eturengas pyörii vähintään 6km/h vauhdilla. Onpa tästä projektista saatu hyvät naurutkin aikaiseksi. Olen kieltämättä vähän nautiskellut tilanteista, joissa muutamat kunnon pullistelijat ovat kovasanaisesti arvostelleet etuvannettani ja vaiennet heti kun ovat nähneet, että se antaa virtaa tankoon tulevaan internet-yhteyteen... Ja toiset taas puolestaan tästä aiheesta innostuneena alkoivat heti ideaoimaan tuohon viritelmään muitakin ladattavia juttuja, kuten esimerkiki kameran akkulaturi, tai paristolaturi. Äkkiseltään ajateltuna, taidamme viihtyä näiden keksintöjen kanssa ensi talven aika hyvin.
Mitä napadynamoon tulee, niin muille sellaista harkitseville tiedoksi: ajonopeuteen vaikuttava vastus on minulla vain n. 0,5 km/h ja tämäkin näkyy vasta kun nopeudet nousee 30 km/h paremmalle puolelle. Ajaessa ei siis edes huomaa, että siellä sähkövirtaa syntyy kuin itsestään. Tai ainakin minä unohdin sen jo ensimmäisen kahden kilometrin jäljiltä... Vimpaimesta muisttutti työmatkalla vain kännykkä, joka ilmoitti akun olevan täynnä. Rengas rullaa kuin unelma, eikä käsiin tule minkäänlaista signaalia dynamon olemassaolosta. Otan nyt kuitenkin mukaani vähän työkaluja, jos tuo ydinreaktori päättää poksahtaa kesken matkan.
Mitäs muuta... hieman perhosia mahassa, fyysisesti erinomainen olo (lukuunottamatta komeaa mustelmaa oikeassa polvessa). Kirkas mieli, arkiset askareet vielä liian lähellä ajatuksissa, ja kuitenkin odottava, levoton tieto siitä, että kohta lähtee. Kuten rakastunut kaipaa rakastaan, seikkailija kaipaa seikkailujaan. Eli ei muuta kuin kamppeet kasaan, hetki unta, kabanossia koneeseen ja mopo maantielle... ei tämä reissu muuten toteudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti