Kuortti: Muutos reittisuunnitelmiin

Lähdin Kärkölästä ajoissa, mutta kuinka ollakkaan, päivälle alkoi kertyä ajallista mittaa kaikesta huolimatta. Myönnettäköön, että reidet oli kanssani hieman eri mieltä harrastuksesta, mutta Kärkölä Hollola välillä ne alkoivat uskomaan, että olen tosissani.Ko. pätkällä jouduin tosin vähän tarkastelemaan takarenkaan kuntoa uudelleen, sillä Vantaan jäljet ei sieltä poistu. Hullua sinänsä, mutta vaikuttaa siltä, että jos tämä reissu johonkin katkeaa, niin se jokin on takanapa. Sieltä kuuluu sellainen ikävä jousen omainen kitinä, joka minua hieman huolestuttaa.

Väsymys omalta osaltaan vaivasi, mutta matka lähti mukavasti etenemään kutienkin. En lähtenyt uhmaamaan Salpausselän nousuja, vaan valitsin linjakseni tien 54. Mukava pätkä. Hollolassa kävin vähän täydentämässä ravintovarantojani ja Lahteen päästyäni kellotin nopeusmittariini sellaiset lukemat, joissa GSM-laturin varokatkaisija esti virrantulon puhelimeen. Eli klassinen 50 km/h meni rikki. Lahden urheilukeskukselta keskustaan oleva suora on kyllä aivan upea hujeltaa alas, mutta ei kyllä yhtään käynyt kateeksi niitä, jotka kipusivat sitä ylöspäin. Lahdessa päätin pysähtyä myös syömään, sillä energiatasot alkoivat olla aika hyvin nollissa. Siinä syödessä tuli Vantaalta myös uudet tsemppintoivotukset reissulle.

Nokka kohti Kuorttia. Nyt olin jo jotakuinkin varma siitä, etten Mäntyharjulle pääse. Aikaa eksymisten ja rengastarkastuksen kanssa oli kulunut ihan liikaa, joten päätin stopata Kuorttissa. Kaiken kukkuraksi minut meinasi nurjertaa tämä älyvapaa kuumuus, joka sai nestettä päivän aikana kulumaan vaivaiset 4,5 litraa. Epäilin kuumuuden kiusatessa, että kuolen tähän +25 asteen lämpötilaan ja mahtavaan hikoiluun, jota se aiheutti.

Kuorttiin pääsin kuitenkin ja siellä ystäväni pitivät normaalia mökkiviikonloppua ja päivystivät reissuani sivusilmällä.Vaikka Mäntyharju jää, niin tämä vaihtoehto kuulosti ainoalta järkevältä. Usko meinasi loppua vitostien nousujen kanssa, mutta ilokseni navigaattori pelasti mielialani täysin paljatamalla, että olinkin yhtäkkiä vain 1,8 kilometrin päässä määränpäästäni.Perillä sitten odottelikin paparazzilauma lämpimien halien kassan ja palvelutaso oli taas vähintäänkin kohdillaan. Jälleen kerran hoppani sai katetun yöpaikan ja minä pääsin savusaunan lisäksi nauttimana iltapalat ja yön lämpimissä sisätiloissa. Kiitos isännälle. Jäin kiitoksen velkaa.

Eli reitti meni uusiksi. Pieksamäelle tulisi täältä matkaa 150 km; -ja se on liikaa. Katkaisen reitin kahtia ja lähden pyrkimään tästä ensisijaisesti Mikkeliin. Reissuun tulee yksi päivä lisää, mutta se tuskin haittaa. Aikaa on ja säätiedot lupailevat taas sadetta huomiseksi. Tänäänkään sitä ei nyt sitten kuulunut, mutta huomioitava asia kuitenkin.

Kilometrejä kertyi 110 ja olo on hyvä. Palaudun näköjään yllättävän nopsaan rääkistä. Pientä jomotusta reisissä, mutta ei muuta mainittavaa fysiikassa. Lienee vaikutusta savusaunalla, josta juuri hetki sitten pomppasin ulos. Minua ihmetyttää, ettei polvet nikottele yhtään, eikä istumalihaksetkaan ole vielä irtisanoneet sopimustaan. Outoa, mutta ihan positiivista.