Kemi: Pakkasta

Arvoisa Luontoäiti,

Olen hyvin tietoinen siitä, että kesän jälkeen tulee syksy ja sen perään talvi. Viime päivinä olen kuitenkin vahvasti alkanut epäillä, että sinä olet tämän asian mahdollisesti unohtanut. Perustelen arviotani tekemilläni havainnoilla, jotka pohjautuvat puhtaasti omakohtaisiin kokemuksiin säätilan viimeaikaisista vaihteluista. Noita kokemuksia minulle on kertynyt kahden viikon ajalta runsaasti, sillä matkantekoni edellyttää runsasta ulkoilua.

Noin kaksi viikkoa sitten yritit grillata minut hengiltä, viikko sitten puhaltaa minut taivaan tuuliin ja nyt ilmeisesti jäädyttää pystyyn. Olen kovasti pahoillani, mikäli olen suututtanut sinut perusteellisesti, mutta mikäli viimeisen vuorokauden kokeilusi ovat vain harjoitusta tulevasta, niin myönnän tappioni suosiolla.

Otetaan esimerkiksi nyt tämä viimeinen vuorokausi. Minulla ei ole sadetta tai tuulta vastaan mitään, mutta ihmettelen hieman intoasi puhallella niin lujaa, että mökkini kuistille leijaili luultavasti puolet merenrannan hiekasta. Kukaan ei kaiketi ole sinulle koskaan tuonut tiedoksi harmia, jonka ylimääräinen hiekka polkupyörän voimansiirrossa saa aikaan. Tietysti hiekan tarttuvuuteen voidaan vaikuttaa, mutta olen todennut, että litimärän fillarin kuivaaminen sateella on sekä hyödytöntä, että älytöntä.

Tähän sadeasiaan kantaa ottaakseni, voin alkuun kiittää sinua siitä, että tauotit sateen tulon edes hetkeksi. Kävin sen kunniaksi eilen illalla hakemassa hieman polttopuita ja puuhailin itselleni makkaranuotion. Ilokseni huomasin, että myös viereisen mökin asukkaat innostuivat ajatuksesta ja toistivat saman toimenpiteen omalla tulisijallaan. Harmistuin kovasti, kun päätit lähettää juuri minun makkaranuotioni kohdalle sellaisen pienen postimerkin kokoisen pilvenhattaran, josta luonnollisesti satoi vettä enemmän, kuin mitä palolaitoksen sammutuskalustosta yhteensä saadaan suihkutettua. Märkä puu palaa hieman kehnosti ja näin ollen makkarani meinasi vallan jäädä grillaamatta. Onnekseni viereinen porukka lainasi minulle omaa nuotiotaan, jolloin karmiva ravintovajauksen ja kylmäksi jääneen lenkkimakkaran aiheuttama kiukku onnistuttiin välttämään.

Onneksi keksit lähettää perään myös pakkasen. Aamulla mökkini terassilla tassutteli kolme ankkaa, joista yksi yritti vohkia aamupalani ja loput tunkeutua mökkiini lämmittelemään räpylöitään. Niiden lampi oli kovasti jäisen näköinen ja asian lähemmän tarkastelun aikeissa, onnistuin sitten itsekin suorittamaan liukastumisen seurauksena kaatumisen. Suorin vartaloin ja puolella kierteellä, tietysti. Jos nyt tähän asti oikea polveni onkin ollut hieman arka, nyt se on todella kipeä. Ajattelin tässä vaiheessa vetäytyä takaisin nukkumaan, mutta se ei valitettavasti ollut täysin mahdollista. Taisit aavistaa tämänkin ja kovensit siis panoksia.

Huurteisen jäisestä polkupyörän rungosta huolimatta pakkasin varusteeni ilman hanskoja. Kun sain kaikki varusteeni Hopan selkään ja yritin liikauttaa polkupyörääni, se ei sitten hievahtanutkaan. Hyvin kekseliästä ensin kastella pyörä perusteellisesti ja sen jälkeen jäädyttää märät renkaat mökin terassiin kiinni. Valumavesi rengaskuviosta antoi sinulle kenties lisää intoa tätä suorittaessa, sillä nuo jääkikkareet olivat kuitenkin ihan kiitettävän kokoisia ja jäätyneet tavalla, jota en ole koskaan ennen eläissäni tavannut. Valitettavasti terassiin jäi tästä pieni muisto.

Jotta ikäänkuin maksimoidaksesi kiukkuni määrän päätit sitten heittää niskaani vielä raekuuron ja järjestit jälleen yllätyksen sammuttamalla tuulen, mutta jättämällä tuiskun. Rakeiden aiheuttama ropina kypärässä on oikein miellyttävää kuunneltavaa, mutta kypärän sisäpuolella se aiheuttaa vähemmän miellyttäviä ajatuksia.

Muuten ehkä viestini sävy olisi vähemmän ivallinen, mutta mm. banaanit paleltuivat tänään reppuuni ja juomapullossa havaitsin jäähileitä.

Ottaen huomioon sen tosiasian, että kahdessa viikossa on ilman lämpötila pudonnut yli 20 astetta alaspäin, niin uskallan väittää, että arvoisa luontoäiti on nyt kyllä pimahtanut viimeisen kerran. Tai sitten on kyseessä niin syvä viha minua kohtaan, että mielusti kuulisin siihen perusteet. Pyydänkin nyt, että tarkastaisit säätutkasi ohjelmoinnin, päivitykset ja suorittaisit tietokantaasi vielä virustarkistuksen. Ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä toimenpide voi aiheuttaa talven tuloon pientä hidastumista, mutta olen valmis hyväksymään sen tällä kertaa.

En edes pyydä sinua vastaamaan tähän viestiin, sillä arvaan ohjelmointisi heittävän niskaani hirmumyrskyn. Kepit ja mainostaulut on jo kokeiltu, eikä lentävät lehmätään enää yllättäisi, joten pidättäydyttäisiinkö vielä hetki normaalissa syksyisessä säässä? En nimittäin huomannut pakata varusteisiini nastarenkaita ja kohta sileäksi rullattu takarenkaani on jään päällä kohtuullisen liukas käsiteltävä. Tai siis hengenvaarallinen, mutta se lienee vähäpätöinen juttu.

Kun olen päässyt Rovaniemelle, saat minun puolestani hukuttaa lumeen vaikka Helsingin. Yllättäisi talvi ainakin autoilijat.

Ystävällisin terveisin

Soili