Nivala: Upea syyspäivä

Aamiaiseni nautiskelin rauhassa ja hartaasti käytännössä omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Hotellissa ei lie kovin montaa muuta asiakasta ollutkaan. Tästä paikasta yleensäkään ei jäänyt kovin hyvä tunnelma, joten lähtö kohti seuraavaa paikkaa oli kohtalaisen helppo suorittaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta ja Hoppakin löytyi narikasta yhtenä kappaleena. Kaikki siis hyvin. Keli näytti mitä mainioimmalta pyöräilyä ajatellen. +8 astetta ja aurinko kurkisteli pilven takaa, joten aavistelin taas hienoa päivää. Ja sellainen siitä sitten tulikin.

Pyhäsalmella on nähtävyyskohteena vaskikelloja, joten aamusella heti suunnistin niitä kilkuttelemaan. Kuten aikaisemmin totesin, niin kaikki kellot eivät tässä kylässä soineet ihan puhtaasti, mutta joka tapauksessa päästin lapsenmielisyyden sisältäni ulos ja kävin läpi kelloista ne, joita sai soitella. Kun tein lähtöä paikasta , niin pihan keskellä oleva kellohärveli päätti päästää ilmoille kappaleen Conquest of Paradise. Ihan tolkuttoman kaunista kuunneltavaa, vaikka ne kaikki kellot ei edelleenkään soineet ihan puhtaasti. Tästä oli hyvä jatkaa kohti länttä; -tuomiokellojen kilkutellessa fanfaariaan selkäni takana.

Matka jatkui mukavissa tunnelmissa. Rallattelin taas hyväntuulisena polkiessa ja pari kertaa vilkaisin karttaa siinä samalla. Kartalla näkyi merkintänä paikka nimeltään Kukkula. Minähän tietysti odottelin todella kukkulaa, mutta eihän se mikään kunnon kukkula ollutkaan. Pulkkamäki olisi ollut paikalle vähän sopivampi nimi. Noin muutenkin huomasin lähestyväni kunnon maaseutua. Pelloilta leijaili lannan haju, sähkötolpissa mainosteltiin uskonnollisia terveisiä ja ainoa jaloillaan seisoskeleva taukokaveri osasi sanoa "Ammuu", sekä vaihtelun vuoksi välillä "Möö" tai "Muu". Eivät ne onneksi minun eväitäni halunneet syödä, mutta samaan tahtiin leuat jauhoivat molemmilla puolilla sähköpaimenta. Oikein seurallisia otuksia.

Pysähdyin Haapajärvellä syömässä. Sinne polkeminen kävi entistä mukavammalla mielellä, kun sain Vantaalta ns. "kotipuhelun". Oli hienoa kuulla, että kotosalla on asiat mallillaan ja sain taas ihan uutta potkua urakkaani.

Tie on täällä tasaista ja hyväkuntoista. Osuuksilla oli monta kohtaa, joissa tienpinnat oli vasta uusittu, joten matkanopeus nousi hyvin helposti sinne 30 km/h paremmalle puolelle. Käytin nopeuden nousulla säästetyn ajan siihen valokuvaamiseen. Syyspäivä näytti minulle kyllä ehdottomasti parhaat puolensa tänään ja rakastuin tähän hommaan entistä enemmän. Ei sadellut räntää, rakeita, vettä tai mainostauluja, mutta pilvipoutaa ja pieniä auringon pilkahduksia näkyi. Tällaisia päiviä kun olisi koko loppumatka, niin jo vain Rovaniemikin olisi naapurissa!

Nivalaa kohti lähestyttäessä alkoi taas puhelin soida. Minua todella odoteltiin täällä jo. Jätin Nivalan rajalle valokuvapuuhat sikseen ja päätin pyöräillä loput matkasta yhtenä heittona. Perillä en edes ehtinyt heittää hikistä paitaa päältäni, kun ensimmäiset sukulaiset olivat jo paikantaneet saapumiseni. Tehokasta toimintaa.

Olen täällä nyt ainakin kaksi yötä ja käyn tervehtimässä kaikki mahdolliset tutut, jotka vain suinkin ehdin.

Kilometrejä kertyi mittariin 70, olo on hyvä ja mieli iloinen.